Kyläyhdistys päätti rantautua ja siirtyä vetten varaan.
Sieltä se saapuu jos ”kynnet pittää”, ja pitihän ne!
Himalansaarelaiset huiskutteli aiemmin piävuatettaan tai popliinitakkia, kun laiva tahdottiin laiturilta hakemaan matkustajat. Tällä kertaa kaikki oli jo ennalta sovittua, että laiva saapuu meidät hakemaan Himalansaaren laivalaiturilta.
Lähtijät vielä tässä vaiheessa tukevasti Himalansaaren laivalaiturilla.
Risteilyn meille mahdollisti ristiinalainen laivayhtiö Otto Ravantti ja hänen AINO- laivansa, yhdessä Himalanpohjan kylät ry:n kanssa. Säästä sen verran, että se suosi meitä, vaikka oli jo syyskuun 20. päivän ilta. Aurinko paistoi jo aika matalalta eikä tuulesta ollut haittaa. Tuskin saimaapahoinvointia kukaan ehti sairastamaan. Laiva suuntasi matkansa kohti kuuluisia Astuvansalmen kalliopiirustuksia, niistäkin selvisimme pelkällä säikähdyksellä. Siitä matkamme jatkui Kirkonvarkauden kanavan kautta Kallioniemen ohi.
Muutama tuhat vuotta sitten kallioon jätetyt piirrokset ohitimme turvallisen matkan päästä.
Emme olleet varautuneet maaleihin tai jauhesammuttimiin kuten eduskuntatalon pylväsmaalarit, eli turvallisesti ohi.
Luikertelimme kapeaa väylää myöten Varkaantaipaleen kanavaan, kanava on osiltaan louhittu kallioon ja on noin pari sataa metriä pitkä,tai pitempi.
Hyvässä kunnossa on kanavan kivet ja nimikyltti.
Keulakapteeni oli rauhallinen koko matkan ajan, poltteli kaikessa rauhassa piippuaan. Matkalta ei mitään puuttunut, paitsi olisihan norppa voinut näyttäytyä, niin silloin kaikki olisi ollut täydellistä.
Kotilaituriin palasimme noin klo 20.00. Yhtään matkustajaa ei matkalla hävinnyt eikä lisääntynyt. Tähän loppuun pieni kevennys – minä olen Saimaalla laivaan syntynyt ja siksiköhän minulla on vettä polvessa, tukka laineella ja …. päässä. Mutta siitä on paljon paljon aikaa 76 v 3 kk 28 p
Sytkyt nytkyt parrun pätkät sinisellä Saimaalla seilattiin…
Kuvatekstit Mauri
Kuvat Jaana /Petri