Talven lumet poistuu pikkuhiljaa ja mitähän jää jäljelle?
Vuotuinen kiertokulku toistuu taas, talven lumet poistuu ja jäljelle jää ankean näköistä jälkeä, ja tämä taas tietää maisemointia pihamaillamme, ennen kuin vihreät heinät alkavat nostaa päätään. Perinteisesti kyläkirkkomme ja seuratalomme pihat vaativat lähes rakkoja ja hiertymiä käsiimme, ennen kuin siinä silmä alkaa lepäämään. Suuren kysynnän vuoksi alamme varaamaan paikkoja mielenkiintoiseen tapahtumaan, paikalle mahtuu vain tietty määrä osallistujia (alle sata), jottei syntyisi paniikkia ja työkalujen puutetta. Kannattaa kuitenkin varautua oman rakkaan sormihiertimen paikalle raahaamiseen, ja onhan sillä tutulla haravakoneella mukavampi työskennellä. Tarjoilusta en tiedä sen pyhäsen pöläystä, kai ojasta juomavettä vielä löytyy.
Toimeen täytyisi ryhtyä 7.5. eli tulevana lauantaina klo 9:30. Eipä muuta kuin reipasta haravamieltä jokaiselle. Minulle tuli mieleen kun nykyaikana kirkkoon tullaan lähes aina autolla, niin ennenaikaan ihmiset tulivat hevosella, ja kun automiehiltä vaaditaan ajotaitoa, niin mitä siihen aikaan hevosmieheltä vaadittiin…. no tietysti REKIPÄÄTÄ, koska ainahan kirkosta paluu muodostui kilvanajoksi. Ja jos ei ollut rekipäätä ajaa kovaa vauhtia, niin eihän sitä niissä ajoissa pärjännyt. Pirunkirkkoa putsaillaan tuonnempana, kunhat lumet ovat vähentyneet alle puoleen metriin pihamaalta.
Kutsun on kirjuuttanut Mauri.