Historiikki on koostettu Viljo Kalolan kirjoittamista muistiinpanoista kylähistoriasta vuodelta 1985.
Aluksi katkelma Risto Tikan juhlapuheesta Himalansaaren kirkon vihkimistilaisuudesta 29 elokuuta 1915.
”Hyvät juhlavieraat, kaukaiset ja läheiset. Olette sankoin joukoin rientäneet tänne kaukaiselle pitäjän perukalle viettämään kanssamme ilon ja riemun juhlaa siitä, että tänne saarellemme on kohonnut tämä kaunis huone, joka tässä juhlatilaisuudessa tulee Herranhuoneeksi pyhitettäväksi ja siunattavaksi.”
Hanke rukoushuoneen saamiseksi Himalansaareen oli syntynyt jo kuusi vuotta aikaisemmin.Jo sitä ennen eli kaukana kirkosta elävien pohjakuntalaisten mielessä ajatus omasta rukoushuoneesta ja jopa omasta seurakunnasta. Ja alueen evankeliumiyhdistyksen piirissä toimivien keskuudessa oli tarve kokoontumispaikasta.
Syyskuussa 1910 perustettiin rukoushuoneyhdistys jonka keisarillinen senaatti vahvisti vuonna 1912.Rahankeruu oli aloitettu jo aiemmin ja tonttimaa ostettiin Antti Juho Himaselta 100 markan hinnalla 10 euron vuosiveroa vastaan.
Rakentaminen käynnistyi kun yhdistys sai rakennusta varten 6000 markkaa valtion lainaa.Piirrustukset jotka ovat tuolla kirkon takaosassa näkyvillä oli jo aikaisemmin tilattu rakennusmestari K.A Honkavaaralta.
Alttarin risti on Ilmari Liukkosen käsialaa.
Kirkon hirsien kokoaminen tuotti pienen pettymyksen sillä hirsitalkoot tuottivat 200 hirsimetriä tavoitteena olleesta 2000 hirsimetristä. Sanottiinkin että tukit olivat rakkaampia kylän isännille kuin Jumalan sana.Siitä huolimatta rukoushuone valmistui kesällä 1915 ja otettiin käyttöön elokuun 29 päivänä.
Vuoden 1916 eteenpäin yhdistyksen toiminnasta ei ole löytynyt pöytäkirjoja, mutta 1928 yhdistys tarjosi rukoushuoneen varoineen, velkoineen ja irtaimistoineen Ristiinan seurakunnalle.
Suurempimittainen korjaus suoritettiin 1968, jolloin kirkkosaliin hankittiin Helsingistä kattokruunu. Tuolloin kirkkoon saatiin myös sähköt. Monet kävijät ovat ihmetelleet miksi kattokruunu on niin alhaalla. Eräs entinen Ristiinan seurakunnan kanttori on paljastanut että parvelta konttori täytyy nähdä alttarilta papin antamat merkit.
Vuosien mittaan on noussut esille toive rukoushuoneen vihkimisestä kirkoksi, mutta ajatuksesta on luovuttu, koska tuomiokapituli on antanut luvan vihkimisten ja kasteiden toimittamiseen ilman kirkoksi vihkimistä.
Vuonna 2005 jälleen kyläläisten talkoovoimin kirkon pihaan pystytettiin kellotapuli. Tästä löytyy myös kuvakoostetta kirkon takaosasta.
”Olin tämän kirkon osa-aikaisena suntio/vahtimestarina lähes kaksikymmentä vuotta jona aikana tapahtui yhtä sun toista. Eräs muisto tulee mieleen kellon soittamisesta. Kellotapulin naru on lukollisessa kotelossa ja kerran jumalanpalveluksessa allekirjoittaneella suntiolla jäi avaimet kotiin villatakin taskuun. Onneksi eräs naapurin ketterä poika sattui paikalle ja kipusi kellotapuliin ja hoihkaisi vielä sieltä että montako kertaa soitetaan.”
Nykyään kirkossa on jumalanpalveluksia joulupäivänä, toisena pääsiäispäivänä, äitienpäivänä ja juhannuspäivän iltana. Lisäksi lauluilta heinäkuussa ja kauneimmat joululaulut joulun alla. Kirkossa voi järjestää konsertteja ja yksityistilaisuuksia. Tänäkin kesänä Philomela-kuoro ja Vene Viol eli Viipurilaisen osakunnan laulajat kävivät esiintymässä Saimaan kiertueillaan. Ja tänä iltana meille konsertoi Hanna Ekola ja Virpi Salo.
Lopuksi vielä Risto Tikan päätössanat juhlapuheesta.
”Olkoon tämä huone majakkana ja ohjaajana ahtaan portin kulkijoille ja se valo jota tässä sytytetään, ohjatkoon oikealle tielle jokaisen, joka sitä etsii ja halajaa.”
Teksti: Viljo Kalolan tekstiin pohjautuva, Terttu Kontisen lisäyksin, Katriina Kontinen kokosi edellisten pohjalta tekstin ja kirjoitti puhtaaksi.