AURINKOA, LÄMPÖÄ JA SADETTA ON RIITTÄNYT.
Kerron sen nyt tässä, jos ei ole huomannut, että toukokuussa helle helli meitä. Kukapa ei lämmöstä tykkää, mutta on myös niitä, jotka eivät siitä ilahdu (vaikuttaa aivan savolaiselle mielipiteelle), että otsaluu kuumenee liikaa tai sitten ei. Mutta kesät eivät kuitenkaan ole veljiä keskenään, ja kuitenkin ainakin tämä alkukesä on ollut aika vähäluminen ja lämmin. Monen mielestä vettä olisi saanut tulla hitusen enemmän. Minä myös kurkistelin kaivon syövereihin ja jouduin lisäämään sinne Saimaan vettä pari kertaa.
Kesän tähtihetkiin täällä Himalan suunnalla tietysti kuuluu Koivulan kesätapahtuma, pelien ja leikkimielisten kisailujen parissa. Olen jostakin katsellut, että ”nännikumiheittoa” harrastetaan muuallakin päin Suomea, vaikka luulin sitä vain meidän kylän kehittämäksi ajanvietekisaksi, mutta emme näköjään olekaan ainoita lajin harrastajia. Itse en ole lajia kokeillut, mutta sivusta seuranneena ei vaikuta helpolta ollenkaan. Kenenköhän navetassa nuo ”nännyt” ovat olleet tositoiminnassa.
Tietysti pitää puhua säästä, sillä kuten edellisinä vuosina, se on merkittävä tekijä kun jotain puuhastellaan ulkosalla. Nyt tosin olimme varautuneet rankkoihinkin sään muutoksiin, joten suorituspaikkoja oli myös sisätiloissa. Kauppansa teki tänäkin suvena makkara ja perunasalaatti, kahvi ja pikkupurtvat. Paarmat ja ampiaiset purivat senkun ehtivät, osansa taisi saada ainakin Tero.
En kovin tarkasti seurannut mikä laji tänä kesänä olisi ollut in, mutta luulisin perinteiset tikkakisat useampaa kiinostaneen kuten myös ”lehmänlypsykumin tonkaan satuttamisen” olleen kiinnostuksen kohteena. Onnenpyörä kuului ”räpättäneen” jatkuvasti, tulitikunheiton kanssa heittokovuuksia miettiessä, ja kuului muutama kirosanakin (lienee auttanut suoritusta).
Ainakin arpojen myynnissä saavutettiin uusi ennätys illan aikana, mutta teknisistä syistä en voi paljastaa kuinka monta arpaa myytiin. Illaksi varatut makkarat menivät kaikki ”kuin kuumille kiville”, niissä ei ainakaan tappiota tullut. Meitä ihmisiä saattoi olla paikalla noin arviolta 100-150 ja autoja ainakin yhtä paljon. Koiria oli myös noin viisi kpl erirotuisia ja erivärisiä, yhtäläisyys kuitenkin kaikissa oli se, että niissä oli karvoja ja jokunen osasi haukkua ja toiset murista. Mur mur mur.
Mielestäni näihin karkeloihin tietysti kuuluisi tanssinnytke, mutta tällä kertaa jätimme sen rytmikkään tapahtuman toiseen kertaan. Antakaa ihmeessä hyvät kansalaiset palautetta oliko tämä järjestäjien suuri virhe, sillä kyllä virheistä jokainen jotain ottaa opikseen. Tähän loppuun laitan vielä muutamia tuloksia, vaikka nämä eivät olleetkaan mitkään pilkkikilpailut, mutta mukava on monen tiedostaa kuka tällä kylällä on HAKA missäkin lajissa. Minä olen haka häviämään ja jäämään viimeiseksi lajissa kuin lajissa.
Tällä kertaa en esittele kisailuvieraita, vaan meidän ahkeria ilmaistyöntekijöitämme. Vuosien ajan kun kyläyhdistyksemme on järjestänyt kesätapahtuman, niin sepä ei onnistuisi ilman talkootyövoimaa, aina iloiset ja vapaaehtoiset ovat rynnänneet toimiin ja askareisiin, jotta tapahtuma onnistuisi.
Vaikka Hänellä ovat kädet housuntaskuissa ei kyseessä ole ”taskubiljarti” Marko on mainio makkaranpaistaja.
Petri tikanpoika Tikkanen hoiteli ammattitaidolla niin kuulutukset kuin asiaankuuluvat lupa-asiat. Eli hän oli tapahtuman pääkuuluttaja ja yleismies ”jantunen”
Kaija oli Markon kanssa makkaramestalla, hän yritti houkutella yleisöltä osan rahoja yhdistyksen pussiin. Ja varmaankin onnistui jotenkuten.
Heli tällä kertaa hoiteli myyntipuolta, siinä meni munkit, limut ja mitähän kaikkea olikaan myynnissä.
Sonja-rouva pitelee rottaa hännästä kiinni rotantappoareenalla. Tässä on tarkoituksena listiä kupariputkesta tehty, rottaa muistuttava kapine, joka syöksyy putkea pitkin ja joka pitää puunuijalla raa’asti surmata. Siitä saa pisteen, ei helppo.
Riitan tehtävänä oli onnenpyörärastin seuranta ja palkintojen jako, ja äänestä päätellen asiakkaita riitti Riitalla tasaiseen tahtiin. Minä nimitinkin tämän rastin ”räpätysrastiksi.
Katriinan rastilla en ehtinyt kuin ohimennen purjehtimaan, mutta kahvion puolella näkyy olevan.
Terokin oli niin kiireinen, etten edes hihasta ehtinyt nykästä, jaa mutta hihahan Terolta puuttuikin
Riitalta ei ollut kiireestä puutetta, hän selvitteli pika-arpojen kohtaloita, kaikki taisi löytää omansa.
Liukkosen Kaisalla oli millintarkka tehtävä, sillä kyseessä oli tulitikun heitto ja avustajana hällä oli Sulo.
Pertillä oli kirjanpidollinen tarkkuustehtävä, Pertti kirjoitti lukemat paperille jotka Eero toimitti perille Pertille.
Hänen nimeään en nyt muista, mutta korjaan virheen heti kun se minulle valkenee. Kuitenkin hän hoiteli lypsykumirastin kunnialla. Palaan asiaan myöhemmin. Ensin kuulin että herran nimi olisi Peruna mutta jälkeenpäin selvisi että hän onkinTero Pernu!
Eri lajien kilpailusuoritustuloksia minulla ei ole vielä. Niitä odotellessa jokainen voi ensi vuotta silmälläpitäen harjoitella rauhassa – ehkä samaisia osakilpailuja tulee esiin myös ensi vuonna.
Suuret kiitokset palkintoja lahjoittaneille yrityksille, teille hyvät kilpailijat ja jutussa mukana olleet työntekijät.
Texti Mauri/kj valokuvat Mauri.
