Himalanpohjan kylät

” Hei, olemme Lena ja Eero, eläkeläispariskunta,

joka on jo yli 10 vuoden ajan viettänyt kesänsä Himalansaaressa vuokrakohteissa.

Nyt joudumme etsimään ensi kesäksi 2025 ja mielellään useammaksi vuodeksi sen jälkeenkin uutta vuokrattavaa kesäkotia Himalansaaresta tai lähistöltä ( esim. Himalanpohjasta tms.) ajalle 15.6.-30.9.. Minimivaatimuksena autotie perille ilman venematkaa ja sähköt. Kaikki tarjoukset  huomioidaan. Ystävälliset yhteydenotot, vinkit ja tarjoukset sähköpostilla eero.hakkarainen@kolumbus.fi tai puh. 0405171379.”

AURINKOA, LÄMPÖÄ JA SADETTA ON RIITTÄNYT.

Kerron sen nyt tässä, jos ei ole huomannut, että toukokuussa helle helli meitä. Kukapa ei lämmöstä tykkää, mutta on myös niitä, jotka eivät siitä ilahdu (vaikuttaa aivan savolaiselle mielipiteelle), että otsaluu kuumenee liikaa tai sitten ei. Mutta kesät eivät kuitenkaan ole veljiä keskenään, ja kuitenkin ainakin tämä alkukesä on ollut aika vähäluminen ja lämmin. Monen mielestä vettä olisi saanut tulla hitusen enemmän. Minä myös kurkistelin kaivon syövereihin ja jouduin lisäämään sinne Saimaan vettä pari kertaa.

Kesän tähtihetkiin täällä Himalan suunnalla tietysti kuuluu Koivulan kesätapahtuma, pelien ja leikkimielisten kisailujen parissa. Olen jostakin katsellut, että ”nännikumiheittoa” harrastetaan muuallakin päin Suomea, vaikka luulin sitä vain meidän kylän kehittämäksi ajanvietekisaksi, mutta emme näköjään olekaan ainoita lajin harrastajia. Itse en ole lajia kokeillut, mutta sivusta seuranneena ei vaikuta helpolta ollenkaan. Kenenköhän navetassa nuo ”nännyt” ovat olleet tositoiminnassa.

Tietysti pitää puhua säästä, sillä kuten edellisinä vuosina, se on merkittävä tekijä kun jotain puuhastellaan ulkosalla. Nyt tosin olimme varautuneet rankkoihinkin sään muutoksiin, joten suorituspaikkoja oli myös sisätiloissa. Kauppansa teki tänäkin suvena makkara ja perunasalaatti, kahvi ja pikkupurtvat. Paarmat ja ampiaiset purivat senkun ehtivät, osansa taisi saada ainakin Tero.

En kovin tarkasti seurannut mikä laji tänä kesänä olisi ollut in, mutta luulisin perinteiset tikkakisat useampaa kiinostaneen kuten myös ”lehmänlypsykumin tonkaan satuttamisen” olleen kiinnostuksen kohteena. Onnenpyörä kuului ”räpättäneen” jatkuvasti, tulitikunheiton kanssa heittokovuuksia miettiessä, ja kuului muutama kirosanakin (lienee auttanut suoritusta).

Ainakin arpojen myynnissä saavutettiin uusi ennätys illan aikana, mutta teknisistä syistä en voi paljastaa kuinka monta arpaa myytiin. Illaksi varatut makkarat menivät kaikki ”kuin kuumille kiville”, niissä ei ainakaan tappiota tullut. Meitä ihmisiä saattoi olla paikalla noin arviolta 100-150 ja autoja ainakin yhtä paljon. Koiria oli myös noin viisi kpl  erirotuisia ja erivärisiä, yhtäläisyys kuitenkin kaikissa oli se, että niissä oli karvoja ja jokunen osasi haukkua ja toiset murista. Mur mur mur.

Mielestäni näihin karkeloihin tietysti kuuluisi tanssinnytke, mutta tällä kertaa jätimme sen rytmikkään tapahtuman toiseen kertaan. Antakaa ihmeessä hyvät kansalaiset palautetta oliko tämä järjestäjien suuri virhe, sillä kyllä virheistä jokainen jotain ottaa opikseen. Tähän loppuun laitan vielä muutamia tuloksia, vaikka nämä eivät olleetkaan mitkään pilkkikilpailut, mutta mukava on monen tiedostaa kuka tällä kylällä on HAKA missäkin lajissa. Minä olen haka häviämään ja jäämään viimeiseksi lajissa kuin lajissa.

Tällä kertaa en esittele kisailuvieraita, vaan meidän ahkeria ilmaistyöntekijöitämme. Vuosien ajan kun kyläyhdistyksemme on järjestänyt kesätapahtuman, niin sepä ei onnistuisi ilman talkootyövoimaa, aina iloiset ja vapaaehtoiset ovat rynnänneet toimiin ja askareisiin, jotta tapahtuma onnistuisi.

Vaikka Hänellä ovat kädet housuntaskuissa ei kyseessä ole ”taskubiljarti” Marko on mainio makkaranpaistaja.

Petri tikanpoika Tikkanen hoiteli ammattitaidolla niin kuulutukset kuin asiaankuuluvat lupa-asiat. Eli hän oli tapahtuman pääkuuluttaja ja yleismies ”jantunen”

Kaija oli Markon kanssa makkaramestalla, hän yritti houkutella yleisöltä osan rahoja yhdistyksen pussiin. Ja varmaankin onnistui jotenkuten.

Heli tällä kertaa hoiteli myyntipuolta, siinä meni munkit, limut ja mitähän kaikkea olikaan myynnissä.

Sonja-rouva pitelee rottaa hännästä kiinni rotantappoareenalla. Tässä on tarkoituksena listiä kupariputkesta tehty, rottaa muistuttava kapine, joka syöksyy putkea pitkin ja joka pitää puunuijalla raa’asti surmata. Siitä saa pisteen, ei helppo.

Riitan tehtävänä oli onnenpyörärastin seuranta ja palkintojen jako, ja äänestä päätellen asiakkaita riitti Riitalla tasaiseen tahtiin. Minä nimitinkin tämän rastin ”räpätysrastiksi.

Katriinan rastilla en ehtinyt kuin ohimennen purjehtimaan, mutta kahvion puolella näkyy olevan.

Terokin oli niin kiireinen, etten edes hihasta ehtinyt nykästä, jaa mutta hihahan Terolta puuttuikin

Riitalta ei ollut kiireestä puutetta, hän selvitteli pika-arpojen kohtaloita, kaikki taisi löytää omansa.

Liukkosen Kaisalla oli millintarkka tehtävä, sillä kyseessä oli tulitikun heitto ja avustajana hällä oli Sulo.

Pertillä oli kirjanpidollinen tarkkuustehtävä, Pertti kirjoitti lukemat paperille jotka Eero toimitti perille Pertille.

Hänen nimeään en nyt muista, mutta korjaan virheen heti kun se minulle valkenee. Kuitenkin hän hoiteli lypsykumirastin kunnialla. Palaan asiaan myöhemmin. Ensin kuulin että herran nimi olisi Peruna mutta jälkeenpäin selvisi että hän onkinTero  Pernu!

Eri lajien kilpailusuoritustuloksia minulla ei ole vielä. Niitä odotellessa jokainen voi ensi vuotta silmälläpitäen harjoitella rauhassa – ehkä samaisia osakilpailuja tulee esiin myös ensi vuonna.

Suuret kiitokset palkintoja lahjoittaneille yrityksille, teille hyvät kilpailijat ja jutussa mukana olleet työntekijät.

Texti Mauri/kj valokuvat Mauri.

Keskellä viikkoa 22.5

Pidimme kyläyhdistyksen vuosikokouksen Himalansaaren seuratalolla. Kokous ei ollut mitenkään yleisöllä pilattu, mutta kuitenkin laillinen. Saimme menneenvuoden asiat kerrattua ja uudenvuoden asiat järjestykseen. Raha-asiat olivat reilassa ja hallitus sai tekemisestään vastuuvapauden. Suurinpana tapahtumana tuli esille jokakesäinen Himalanpohjan kesätapahtuma, mutta siinäkään ei saatu ennätystä syntymään. Säätieteiljät pelottelivat vuosi sitten, että Himalanpohjan kylällä sataisi kaatamalla, mutta mitä vielä, eihän siellä satanut kuin hetki ripotteli ja siihen mennessä ohjelma oli jo loppunut. Mihinköhän tästä valituksen lähettää. Nykyinen hallitus jatkaa tulevana vuonna saamallaan mandaatilla, nimet ja puhelinnumerot löytyvät sivuiltamme.

Puheenjohtajana jatkaa tunnettu henkilö Ristiinasta eli Petri Tikkanen, joka myös isännöi Metsälinnan lavaisäntänä.  Varapuheenjohtaja Katriina Kontinen.

Toiminnantarkastajina Kaija Jeffies ja Riitta Liukkonen, varalla Eero Liukkonen.

Tulevia tapahtumia:

Tässä vaiheessa ei vielä ole tarkkaa tietoa eikä päivämääriä vahvistettu kuinka edetään tapahtumien suhteen. Siivoustalkoita olemme suunnitelleet ainakin, ja meidän ”pirunkirkon” pihamaa ja sali pitää putsata perusteellisesti.

Kesätapahtuma kaikkine ohjelmineen ja tanssinnytkeineen ja kilpailuineen seurailee edellisvuosien meininkiä näillä tiedoilla 20.7.,  ja jos talvi saapuu entiseen tapaan, niin pilkille kilpailemaan tekee jokaisen mieli.

Sittenhän kylällä on monia tapahtumia kuten kesän avaus ja kesän lopetus, mutta tänä kesänä ei meitä tule virkistämään Saimaan teatteri hupaisella ohjelmallaan.

Kylän ainoana saa valkolakin päähänsä Henna Pöysä. Onnittelemmä häntä lämpimästi siitä suorituksesta.

Sanotaa että sitä tikulla silmään, joka vanhoja muistelee – tänne Himalansaarelle muutti tuolta Englannista asti jo kaksi vuotta sitten Matti ja Susie ja nyt jos koskaan heille lämpimästi tervetuloa!

Teen tässä yleisön pyynnöstä heistä haastattelun kesän aikana. Käytän apunani muutamaata osaavan kielitaitoa, jos itse sen tekisin niin siitähän tulisi vaikeasti ymmärrettävä juttu.

Teksti Mauri/KJ

HIMALANPOHJAN KYLÄYHDISTYKSEN SÄÄNTÖMÄÄRÄINEN KOKOUS PIDETÄÄN HIMALANSAAREN SEURATALOLLA

KESKIVIIKKONA 22.5.2024 klo 18.00

Käsitellään esille tulevat asiat

 TERVETULOA.

Himalansaaren kirkossa sanajumalanpalvelus 12.5 klo 10:00 alkaen.

Tervetuloa.

Sähköpostiosoitteeni on muuttunut

maurikaleviliukkonen(at)gmail.com

Aholammilla harhaili poran ja reppujen kanssa ihmisiä, keli oli haastava sillä jäällä lotisi runsaasti vettä, joka teki liikkumisen livakaksi. Kova sana oli piikit saappaissa. Palasimme taas tänä vuonna takaisin tänne Aholammin maisemiin, edellisen talven huono sää nosti vieläkin karvat pystyyn, oli se niin kova koettelemus monelle kokeneellekin pilkkijälle. Pohjoistuuli, aava selkä eikä mitään suojaa – ne kysyy ja syö onkijaa.

Nyt oli tuuleton keli ja lämmin paikka missä voi kynsiänsä lämmitellä, tosin palkintojen jaon aikaan alkoi luvattu vesisade.

Pilkkikilpailujen tulokset

Koko kilpailujen suurimman saaliin sai Tarja Liukkonen eikä ollut ensimmäinen kerta hänelle, monen lajin kaloja oli kontissa, tai kalapöntössä tai miksi niitä kalankuljetusluatikoita sanotaan. Petri Tikkanen, monen vuoden voittajaehdokas, sijoittui tällä kertaa vain miesten sarjan ykköseksi.

Miehet:

1. Petri Tikkanen   Vähän yli kilon luokkaa ja rapiat piälle.

2. Kari Roivainen    Jonniiverran vaille kilo.

3.  Asikaisen Marko   Vähän vähempi kuin Karilla.

4.  Talon isäntä jäi neljännex   Kaloja vähempi kun Markolla, siitä heltis 4. sija.

5.  Kari Liukkonen   Edellisvuosien kiertopalkinnon voittaja, kova tulos 420 g.

6.  K. niinkuin Kalle Korhola.   Muutama sata grammaa.

7. Sulo Viitikka    Alle sata g.

8.  Tero Haiminen   Niin vähän ettei viitsi mainita.

9.  Leevi Varhomaa   Sama tulos kuin Terolla.

Naiset :

1.  Tarja Liukkonen   1436 grammoo.
2.  Anu Liukkonen   86 ei kiloa.
3.  Ritva Roivainen  Puri mutta ei tarttunut.
4.  Sonja Haiminen  Ei taiint olla syönti parhaimmillaan.

Nuoret:

1.  Elli Kontinen  15 nykyä, kaksi karkas, pari kertaa kaatui, oli iloinen ilme.

Nykyaikana, kun hallitusta hiillostetaan joka taholta, mutta ei meidän yhdistyksen hallitusta, niin meidän pitää hiillostaa makkaroita.

Miesten sarjan kunkku Petri Tikkanen.

Kari oli tämäkin joka tuli kisassa toiseksi.

Markolla pukkas tuurit ja viuhkat, joten hän sijoittui pronssille tässä tiukassa kisassa.

Nimi ei kuitenkaan ollut enne, vaikka Votelle oli pienenä annettu nimi Voitto.

Karin paikka näissä kisoissa oli viides, vaikka hän oli tottunut edellisvuosina vain voittamaan.

Kallellakin pää painuksissa, ei tainnut kuudes sija tyydyttää.

Sulo aprikoi kuinkas tässä näin kävi. Mutta kirjoituskone palkintona miellytti Suloa suuresti.

Teron kohtaloksi lankesi 8. sija.

Leevi Varhomaa (nimi epäilyttää väärin kirjoitetun) – täytyy tarkistaa – 9. sija.

Naiset:

Kiertopalkinto meni Tarjalle Ristiinan kirkolle ja oleskelee siellä ainakin seuraavan vuoden kevääseen asti. Tosin kyseinen Hannu Liukkosen valmistama palkinto pääsi taas tuttuun kammariin asustamaan.

Voittajan ei ole helppo hymyillä sillä vettä satoi ja käsiäkin paleli.

Anun kissapalkinto ei tullut kalojen paljoudesta vaan arpavoitosta. Anu sai 86 kg kaloja ja oli toinen heti äitinsä Tarjan jälkeen.

Sonja- ja Ritva-rouvat jakoivat seuraavat sijoitukset kisassa tasatuloksella, mutta kun puntari meni juuri rikki, ei alettu tuloksia arvailemaan vaan tasattiin tulos alle 10 kg.

Tässä olivat tämän vuoden mestaruuskilpailut, tuloksissa saattaa olla vähän lähestyvän huhtikuun ekapäivän tuloskatkua, mutta olkaa hyvä ja hyväksykää ne. Toivottavasti myös ensi keväänä tapaamme samoissa merkeissä. Ollaan iloisia että Voitto ja Heli järjesti meille mukavat olosuhteet ja paikan, jossa saimme viettää kalastusnimikkeellä olevan päivän. Kiitos myös Jaanalle, joka toimi ”kyrsän” paistajana, sekä Helille kahvituksesta, ja kaikille osallistujille mukana olosta. Suuret kiitokset palkintojen lahjoittajille, ilman teitä olisi varmaankin päässyt meiltä itku, sillä eihän mitkään kisat olisi mitään ilman POKAALEITA!

Kuvat ja teksti Mauri. /kj

Tähän ilmestyy joskus Himalanpohjan pilkkimestaruuskilpailujen tulokset, odotelkaa rauhassa.